KIPPARI PETRI
Kipparimme Petri on kokenut merenkävijä, joka huolehtii jokaisesta matkasta turvallisesti ja tyylillä. Petri tuntee saariston salaisuudet kuin omat taskunsa. Hän tietää parhaat ankkuripaikat, rauhallisimmat lahdet ja upeimmat näköalat mereltä käsin. Hänen ammattitaitonsa, rauhallinen läsnäolonsa ja tinkimätön huolellisuutensa tekevät jokaisesta matkasta miellyttävän ja huolettoman. Asiakkaamme voivat keskittyä nauttimaan merestä, maisemista ja seurasta. Kipparimme pitää huolen kaikesta muusta.
"Tervetuloa Naantali Charterin kyytiin. Minulle meri on kuin toinen koti, ja haluan jakaa sen rauhan ja vapauden myös teidän kanssanne. Jokainen matka on ainutlaatuinen. Tehdään tästä juuri teille sopiva ja ikimuistoinen elämys."
— Petri, kippari
.png)
Naantali Charterin taustalla ovat me ystävykset Kalle ja Petri, joita yhdistää rakkaus mereen, saaristoon ja laadukkaisiin elämyksiin.
Molemmat olemme kokeneita veneilijöitä, ja olemme viettäneet lukemattomia tunteja vesillä – toisinaan työn, toisinaan puhtaan intohimon vuoksi.
Ajatus Naantali Charterista syntyi halusta tarjota muillekin mahdollisuus kokea saariston taika ilman kiirettä, huolta tai stressiä – vain nautintoa, hyvää seuraa ja hetkiä, jotka jäävät mieleen.
Uskomme, että parhaat muistot syntyvät, kun meri, mukava seura ja huolellinen palvelu kohtaavat.
Meidän tavoitteena on tehdä jokaisesta risteilystä enemmän kuin pelkkä veneily – se on elämys, jossa sydän lepää ja meri tekee taikojaan.
.png)
Petri Jokinen
Petri Jokinen (s. Porissa) on suomalainen kilpaveneilijä ja lajin maailmanmestari (pp. 8, 16). Hänet tunnetaan erityisesti menestyksestään kuusilitraisten offshore 3 -luokan kilpaveneiden sarjassa (p. 16). Siviiliammatiltaan Jokinen on maanviljelijä, ja hän pyörittää suurta luomutilaa Porissa (p. 18).
Urheiluura
Uran alku ja Argo-veneet (1985–1995)
Jokinen aloitti kilpaveneilyuran vuonna 1985 (p. 16). Hänen ensimmäinen mekaanikkonsa ja kartturinsa oli Juha Mattila, josta tuli myöhemmin Westcoast-tiimin manageri (p. 16). Jokisen ensimmäinen kilpavene oli 15-jalkainen suomalaisvalmisteinen Argo, joka saavutti 90- hevosvoimaisella Yamahan moottorilla 130 km/h huippunopeuden (p. 16). Heti ensimmäisenä kilpailukesänään hän saavutti EM-pronssia Naantalissa 1,3-litraisten kolmosluokan veneiden sarjassa
(p. 16). Vuonna 1989 Jokinen saavutti ensimmäisen MM-mitalinsa sijoittumalla hopealle Englannissa
ajetuissa kisoissa yhdessä Vesa Kortesojan kanssa (pp. 16-17).
Westcoast Offshore Team Finland (1996–)
Keväällä 1996 perustettiin Westcoast Offshore Team Finland -tiimi, kun Jokinen halusi siirtyä isompiin veneluokkiin ja avoimemmille merialueille (pp. 16-17). Tiimin kuljettajaksi ja navigaattoriksi tuli hänen ystävänsä Iiro Saarinen (pp. 17-18). Jokinen itse toimi tiimissä kaasuttajana (throttleman) (p. 18).
Tiimin mekaanikkona toimi Jari Saarinen (p. 18).
• Persianlahden sarja (1996–1997):
Tiimin ensimmäinen yhteinen kilpailu ajettiin Dubaissa marraskuussa 1996, jossa he sijoittuivat 28 veneen joukossa seitsemänneksi (pp. 20-21). Helmikuussa 1997 Abu Dhabissa ajetussa kilpailussa he olivat parhaimmillaan neljäntenä, kunnes moottoreita yhdistävä metallitanko (tiebar) katkesi (p. 21). Sarja keskeytettiin tämän jälkeen pitkäksi aikaa toisessa veneluokassa tapahtuneen kuolemaan johtaneen onnettomuuden vuoksi (pp. 16, 21).
• Maailmanmestaruus Cowesissa (1998):
Tiimin alkuperäinen tavoite oli voittaa maailmanmestaruus kolmessa vuodessa (p. 16). Tavoite täyttyi aikataulussa elokuussa 1998 Englannin Cowesissa Isle of Wightin vesillä (pp. 16, 22). Jokinen ja Saarinen voittivat kuusilitraisten offshore 3 -luokan maailmanmestaruuden 28-jalkaisella Skater-katamaraanilla (pp. 8, 22-23). Mestaruuden varmistanutta venettä oli korjattava vuorokauden ympäri toisen finaalilähdön jälkeen tapahtuneen takanurkan murtumisen vuoksi (p. 23). Urheilutoimittajain liitto valitsi Jokisen ja Saarisen Vuoden veneilijöiksi vuonna 1998 (p. 18).
• Kansainväliset kiertueet (1999):
Tammikuussa 1999 tiimi osallistui Etelä-Amerikan mestaruussarjan avausosakilpailuun Argentiinan Mar del Platassa (pp. 24-25). He olivat kilpailussa pitkään toisena, mutta joutuivat keskeyttämään törmättyään Atlantin aallokossa kelluneeseen tunnistamattomaan esineeseen, mikä repäisi veneen vasemman ponttoonin (p.25). Syksyllä 1999 tiimi saavutti EM-hopeaa Italian Venetsiassa kärsittyään koko viikonlopun mystisestä moottorin tehohäviöstä (pp. 28-29).
